Firenzen julistus

Taustaa

Puutarhat ja puistot ovat rakennetun kulttuuriperinnön yksi tärkeä osa. Suuri määrä eri aikakausien luomista merkittävistäkin puutarhoista on kuitenkin hävinnyt ja sama kohtalo uhkaa jäljellä olevia kohteita jatkuvan ylläpidon, hoidon ja arvostuksen tai asiantuntemuksen puutteen vuoksi ellei niiden säilymiseksi tehdä mitään.

Kansainvälisen maisema-arkkitehtiliiton IFLA:n aloitteesta vuonna 1971 ICOMOS:in alaisuuteen perustettu komitea The ICOMOS-IFLA International Committee for Historic Gardens päätti kokouksessaan Firenzessä 21. toukokuuta 1981 laatia julistuksen historiallisten puutarhojen suojelusta. Asiakirja sai nimekseen "The Florence Charter", Firenzen julistus ja se hyväksyttiin ICOMOS:in Venetsian julistuksen liitteeksi 15. joulukuuta 1982.

Firenzen julistus painottaa erityisesti kunkin maan vastuuta suojella ja dokumentoida puutarhataiteensa historiaa tämän kulttuuriperinnön säilymiseksi. Se määrittelee keskeisimmät puistojen ja puutarhojen restaurointiin ja suojeluun liittyvät periaatteet ja toimii täten tärkeänä asiakirjana historiallisten puutarhojen suojelu- ja suunnittelutöissä. Puutarhojen erityisluonteen vuoksi on Garden ICOMOS:issa lisäksi katsottu tarpeelliseksi laatia kansainväliset, historiallisten puutarhojen hoitosuunnitelmien sisältöä tarkemmin määrittelevät ohjeet, joita noudattamalla voitaisiin taata Firenzen julistuksen toteutuminen käytännössä. Näitä onkin jo laadittu eri maissa, mm. Saksassa ja Englannissa.

Tämä suomenkielinen julistusteksti on käännös englanninkielisestä alkuperäistekstistä. Käännöstyön teki alustavasti MAL Uusi Maisema-arkkitehtiliitto ry:n aloitteesta Jyrki Sinkkilä vuonna 1989. "Historiallinen puutarha"-käsite tarkoittaa niin julistuksen alkuperäistekstissä kuin käännöksessä sekä puutarhaa että puistoa riippumatta kohteiden koosta.

Gretel Hemgård
Kansainväliset julistukset. ICOMOS, Helsinki 1992.

Firenzen julistus (suomeksi)

1/4  2/4  3/4  4/4


The Florence Charter (In English)

1/2  2/2